”Ja sitten toinen tapaus, mikä sille sattu, että siltä räjähti vene. Kaasupullo oli vuotanu veneeseen. Sillä oli sellanen iso retkivene ja se räjähti, heh, kun se meni sinne. Eihän tässä oo mitään nauramista, mutta siis niin hurjaa, että mitä sille tyypille on tapahtunutkin. Se oli loukkaantunut sitten aika pahasti. Siellä oli mitähän katkennut jalkoja ja kaikkee. Et se ei ollu edes liikuntakykynen, eikä sillä ollu känykkää, eikä sillä ollu mitään siis siihen aikaan. Se oli joku seitkytlukua tai seitkyt-kaheksankytlukua. Jotenkin se sieltä oli sit ryömimällä suurin piirtein tullu sieltä rannasta. Se vene oli ollut jossakin vähän kauempana. Et se ei ollut edes asutusta siinä vieressä. Kauhean vammasena, vaivasena jotenkin puoliks ryömimällä päässyt sieltä pois sitten ihmisten ilmoille, että soittakaa nyt ambulanssi, että täällä ollaan ihan henkitoreissaan.

No kyllä se sitä sitten... no kai se siitä sitten toipu ja parani, mutta sille oli tullut vammoja vaikka minkälaisia. Että se oli siis räjähtänyt oikein kunnolla. Se ois ollut kyllä jännä nähdä. Filmata. Minkälainen räjähdys? Oliko se lentänyt siitä. Se oli tainnut lentää ihan sieltä veneestä jonnekin sinne rannalle. Että se oli ollu ihan kunnon räjähdys.

Ja kaasu. Hurjan näkönen varmaan ollu. Tyyppi menee ja napsauttaa jotkin valot, ja PAUH. Et se on tosi vaarallista. Siis jokainen valokatkasimen vääntäminen niin aiheuttaa pienen kipinän siis siellä katkasimen sisällä. Aina kun virta kytketään, niin se iskee kipinä siinä vaiheessa, kun ne katkasimen pinnat koskettaa toisiaan. Just pikkusen ennen. Millisekuntia ennen sitä kosketusta niin se lyö siihen väliin kipinää. Se virta hyppää, tai siis elektronit hyppää. Ja se on se tilanne, missä se. Jos siellä huoneessa on kaasua, niin silloin siellä tapahtuu räjähdys. Se riittää niin pieni. Eli kun napsautat valot päälle sinne, niin se on silloin räjähdys. Se on niinku sytyttimestä napsauttas.

”Täällähän on aurinkoista ja vaikka mikä. Nythän ois jopa moottoripyörällä voinut tulla (paikkakunnalle, jonka nimeä ei tässä mainita). Kun mä oon miettinyt, että eikö tosiaankaan enää yhtään kertaa tänä syksynä pystys tulemaan. Mutta nythän ois kyllä ollu ihan moottoripyöräkeli. Ei juolahtanut mieleenkään. (Paikkakunnalla, jonka nimi jätetään tässä mainitsematta) oli niin hämärää ja syksystä. Okei, mä lopetan. Tässä on nyt kaksikytkaks minuuttia neljäkytsviisekuntia tullu pulistua, niin pidetäänpä vähän taukoa. Mä saavun nyt (puoliksi lausuttu paikan nimi poistettu).

Ohoh, mittari näyttää sataa kahtakymmentä. Pitäisköhän pikkusen hiljentää, ettei nyt ihan ajokortti lähe. Tämmönen uus hyvä asfaltti, niin tätä on niin letkeä. Polvella ohjailen vielä ja, eihän tässä vauhti tunnu miltään. Tää vauhti. Eikä tämä minusta oo vaarallista. Mää oon tätä aina ja aina ja aina uudestaan kritisoinut tätä samaa asiaa, että jotenkin mekaanisesti ajokortin menettää jostakin tietystä ylinopeudesta. Niin eihän se niinku automaattisesti oo vaarallista, joku vaikka suurikaan ylinopeus, jos se ei vaan oo vaarallista.

Niinku tässäkin, niin jos mä ajan sataakahtakymmentä leveällä uudella asfalttitiellä, jossa ei autoja eikä muuta liikennettä näy missään, niin... eikä ihmisiä eikä mitään. Niin mikä siinä on se vaara? Auto pysyy tiellä. Siinä ei oo pientäkään ongelmaa. Se tie on levee. Ei tule, ei oo ketään ihmisiä, jotka vois millään tavalla niinku osallistua... että niitä vois vaarantaa. Ei oo mitään. Siis ainoa vaara mitä ajamiseen ylipäätänsäkin liittyy, että jos rengas irtoo, tai jotain ihan, katkee ohjausakseli tai jotain ihan älytöntä tapahtuu. Mutta periaatteessa niin ei se oo vaarallista se ylinopeus.

Niin tästä sitten jauhetaan ikuisuusväittelyä tuolla jossakin tuolla Tekniikan Maailman foorumilla. Kun mää väitän, että se ei oo vaarallista, niin se ei oo vaarallista. Mutta se on näkökulmaero.

Koska ne vertaa, että onhan se nyt vaarallisempaa kuin jos ajaisit kahdeksaakymppiä. No, varmaan onkin, mutta ei se oo vaarallisempaa ajaa tässä sataakymmentä kuin jossakin siellä missä se on sallittua. Jossakin ruuhkasella maantiellä, jossa on satasen rajoitus, niin mä voin ajaa sata kilometriä tunnissa. Niin minun mielestä se on vaarallisempaa kuin jos mä ajaisin sata kilometriä tunnissa jossakin hiljaisella leveällä asfalttitiellä jossakin korven seassa, jossa ei oo mitään eikä ketään. Minusta se on siellä turvallisempi, vaikka siellä olis tien laidassa kahdeksankympin lätkä. Eihän se peltilätkä sitä muuta turvallisemmaks tai vaarallisemmaks vaan se vauhti itsessään. Ja olosuhteet. Mutta ei. Tää on asia, josta ei koskaan, absoluuttisesti koskaan päästä yksimielisyyteen. Ne on sellaisia saivartelijoita nämä väittelijät. Todella pahoja hyökkäyksiä oon kokenut.

Okei, nyt mä lopetan tään, ja tässä on joku kaivinkone. Jatkan sitten vielä ehkä ennen (paikkakuntaa, jonka nimeä ei tässä mainita).